Esmie on paljon enemmän kuin tavallinen siivooja – hän on tarkkanäköinen, päättäväinen ja täynnä hallittua raivoa. Mary Watson rakentaa hänen hahmonsa huolellisesti, kerros kerrokselta, esitellen naisen, jonka elämä on kietoutunut menneisyyden synkkiin tapahtumiin. Vaikka hän hoitaa arjessaan rutiininomaisia tehtäviä, hänen sisällään kytee oikeuden kaipuu ja tarve hyvittää menneisyyden vääryydet. Lukija johdatetaan vähitellen Esmien ajatuksiin ja motiiveihin, ja jokainen luku paljastaa uuden puolen hänen monimutkaisesta persoonastaan. Watsonin psykologinen tarkkuus tekee hahmosta samaistuttavan mutta samalla arvoituksellisen. Hän herättää empatiaa mutta saa myös pelkäämään. Esmien ristiriitainen olemus tekee hänestä unohtumattoman päähenkilön, jonka tarina pysyy mielessä vielä pitkään lukemisen jälkeen.
Watsonin kuvaama ylellinen asuinalue Irlannissa ei ole vain kulissi, vaan aktiivinen osa tarinan jännitettä. Aidatut portit, täydellisesti hoidetut pihat ja tyylikkäät huoneistot toimivat naamiona yhteisölle, jossa pinnan alla kuhisee salaisuuksia, valheita ja katkeruutta. Tämä suljettu maailma antaa Esmielle tilaisuuden liikkua huomaamattomasti, tarkkailla, kuunnella ja kerätä tietoa. Hänen työnsä siivoojana tekee hänestä näkymättömän – mutta juuri tuo näkymättömyys antaa hänelle etulyöntiaseman. Watson käyttää ympäristöä lähes metaforana: mitä täydellisemmältä kaikki näyttää, sitä enemmän on piilotettavaa. Jokainen koti, johon Esmie astuu, kantaa mukanaan omanlaisensa tunnelman ja tarinan. Tämä symboliikka tekee ympäristöstä elävän hahmon, joka reagoi ja vaikuttaa Esmien matkaan ja lukijan kokemukseen.
The Cleanerin keskiössä ei ole vain rikos, vaan sen moraalinen oikeutus. Esmie ei ole paha, mutta hän ei ole täysin viatonkaan. Watson rakentaa hänen kostonhimonsa ympärille tarinan, jossa oikeuden ja lain raja hämärtyy. Onko oikein rikkoa sääntöjä, jos se paljastaa totuuden? Voiko kosto olla oikeutettua, jos se kohdistuu niihin, jotka itse ovat rikkoneet moraalia? Lukijaa ei pakoteta valitsemaan puolta, vaan pikemminkin pysähtymään ja pohtimaan, miten oikeus todella toimii – ja kenelle se kuuluu. Esmien motiivit eivät ole mustavalkoisia; ne ovat muovautuneet menetyksen, surun ja kokemusten kautta. Watson tuo tarinaan myös toivon ja anteeksiannon teemoja, mutta ilman siirappisuutta. Tämä kerroksellisuus tekee romaanista poikkeuksellisen syvällisen, tarjoten lukijalle moraalisen kompassin, jota on vaikea kalibroida.
Mary Watson ei huuda tarinansa sanomaa – hän kuiskaa sen lukijan korvaan. Hänen kirjoitustyylinsä nojaa hienovaraisuuteen, jossa jokainen katse, jokainen tauko ja hiljainen hetki kantaa merkitystä. Esmien maailma on täynnä asioita, joita ei sanota ääneen, mutta jotka tuntuvat voimakkaasti. Dialogit ovat tiiviitä ja latautuneita, ja kuvaukset luovat atmosfäärin, joka kietoo lukijan syvälle kerronnan sisään. Tarina rakentuu hitaasti, mutta jokainen askel johtaa kohti suurta paljastusta – ei vain tapahtumien, vaan myös Esmien oman identiteetin ja sisäisen maailman osalta. Hiljaisuus toimii keinona paljastaa se, mitä ei voida sanoilla kuvata. Tämä lähestymistapa tekee "The Cleanerista" erityislaatuisen lukukokemuksen, jossa jännitys syntyy juuri siitä, mikä jää sanomatta. Se on kertomus, joka jää kaikumaan lukijan mieleen pitkään viimeisen sivun jälkeen.